Kendo on moderni budolaji, jonka juuret ovat japanilaisessa miekkailuperinteessä. Nykyisen muotonsa kendo sai 1900-luvulla, jolloin laji alkoi myös levitä muualle maailmaan. Suomessa kendoa on harrastettu vuodesta 1987 lähtien. Kendossa käytetään bambumiekkaa ja lyönnit kohdistetaan suojavarusteiden peittämiin osumakohtiin. Kendo on tekniikkalaji, jonka parissa kohenee myös kunto, kehonhallinta ja keskittymiskyky.
HARJOITTELU
Kendon harrastaminen sisältää kolme osa-aluetta:
harjoittelu muiden kanssa, tasokokeiden suorittaminen sekä kilpaileminen.
Normaalit kendoharjoitukset koostuvat lämmittelystä, erilaisista tekniikka- ja hyökkäysharjoituksista sekä vapaaottelusta (ji-keiko). Vapaaottelussa kumpikin osapuoli voi kokeilla ja soveltaa harjoituksissa opittuja tekniikoita pisteen (ippon) arvoisen lyönnin tekemiseksi. Kendoharjoitteluun kuuluvat myös katat. Ne ovat parin kanssa tehtäviä, ennalta määrättyjä liikesarjoja.
TASOKOKEET
Kendossa käytetään muista budolajeista tuttuja dan- ja kyu-arvoja. Järjestelmän tarkoitus on muodostaa välitavoitteita harjoitteluun sekä yhtenäistää kendo-opetusta. Suomessa aloittelija etenee 6. kyusta 1. kyuhun, jonka jälkeen edetään dan-arvoissa nousevassa järjestyksessä. Dan- ja kyu-arvoja suoritetaan osallistumalla tasokokeisiin.
KILPAILEMINEN
Kilpailutoimintaan voi osallistua ensiksi katsojana tai toimitsijana, sitten kilpailijana ja lopulta tuomarina. Kilpaileminen ei ole pakollista, mutta yleensä harrastajat kerran kokeiltuaan huomaavat sen hyväksi keinoksi kehittää taitojaan ja kokeilla opittuja tekniikoita tositilanteissa. Kendossa otellaan yksilö- ja joukkueotteluita. Ottelukentällä on kerralla kaksi ottelijaa ja kolme tuomaria. Ottelut päättyvät kahteen pisteeseen tai kunnes otteluaika (3-5 minuuttia) täyttyy.
LISÄTIETOA
Wikipedian artikkeli kendosta
Helsingin kendoseura Ki-Ken-Tai-Icchin artikkeli kendon harjoittelusta
Oulun kendoseura Hokufuun kendosanastoa
Suomen Kendoseurojen Keskusliiton kotisivut
Usein kysyttyjä kysymyksiä